Jos elämä olisi piirakkaa. Millaisen pohjan siihen tekisit. Mitä laittaisit täytteeksi. Ostaisitko kaupasta jonkun toisen poimimat marjat. Halvalla tuotetut lisäainetta täynnä olevat jauhot. Olisiko sinulla niin kiire ettet ehtisi edes pohjaa itse leipomaan vaan nappaisit kaupan pakastealtaasta. Söisit piirakkaa samalla sähköposteja lukien ja kännykkää näpyttäen. Jälkeenpäin ihmetellen mille se piirakka mahtoi maistua? Mihin se katosi, kuka sen söi, oliko se hyvää. Harmitellen päättäisit seuraavalla kerralla tehdä sen itse oikeista aidoista aineksista. Söisit sen hitaasti jonkun rakkaan kanssa yhdessä huokaillen. Miten, hyvää taivaallista piirakkaa.
Elämä on ainutkertaista. Miten paljon sitä jälkeenpäin jossitteleekaan. Tapahtumia joille ei enää saa toista mahdollisuutta. Elämä on pyhää. Joskus tarvitsemme muistutuksia. Herätyksen elämälle. Kuolema on tehokas tapa. Me villa Unelmassa havahduimme rakkaan pikkukissan äkillisen poismenon myötä. Olisinpa silittänyt enemmän. Pitänyt sylissä. Rakastanut. Tiennyt että sinun matkasi maan päällä jää niin lyhyeksi. Häivähdykseksi jostain ihanasta pehmeästä valkoisesta joka sai siivet selkäänsä ja muuttui muistoksi sydämeen. Kauniiksi kuvaksi jonka olisi halunnut pitää-
Sydämessämme elää ikuisesti muisto kauniista valkoisesta ihmekissasta.
Kiitos oman pihan mustaherukoista, kiitos siitä että saamme nauttia tämän piirakan rauhassa kynttilänvalossa. Elämä on suuri kiitollisuus harjoitus.
