Päiväkännit kesäkeittiöllä...

Kaikki alkoi ehkä seitsemän kahdeksan vuotta sitten tai jo paljon ennemmin mutta viimeiset vuodet ovat kiihdyttäneet vauhtia. Se ei mennyt niin että yhtenä päivänä havahduin siihen etten usko enää niitä totuuksia joita ulkopuolinen maailma minulla haluaa syöttää. Ei, se alkoi pienistä havahtumisista, oivalluksista. Sen tunnistamisesta että minussa asuu joku paljon vahvempi, voima jota en olisi koskaan kuvitellut olevan. Minä hyppäsin oravanpyörästä ja aloin hengittämään, oikeaa elämää, oikeita asioita. Niitä joilla on oikeasti merkitystä. Matkalla unelmani muuttuivat. Ulkopuolisten saavutusten ja haluamisen sijaan aloin tahtomaan kasvua sisälläni. Vapautta olla se kuka olen. Voimaa johtaa omaa elämääni. Se ei ole helppo tie, on päiviä jolloin toivoo että omistaisi ne aivot jotka eivät analysoi ja tutki asioiden merkityksiä aamusta iltaan. Että olisipa sitä sellainen joka ei ajattele. Mutta toisaalta elämän mysteerien tutkiminen ja itsensä analysointi on hyvin mielenkiintoista. Miten kauaksi olemmekaan eksyneet yksinkertaisesta sisäisestä voimasta ja viisaudesta. Luonnosta.

Olen pohtinut paljon puutarhanhoitoa, tai siis sitä miksi meillä ei ole hoidettua puutarhaa. On vain villi piha joka saa rehottaa. Välillä joku vieras tarjoutuu kitkemään pihaa. Ei missään nimessä, vastaan. Se on meidän kasvimaa. Joka aamu minä juoksen pihalle keräämään poimulehtiä, voikukkaa, piharatamoa, maitohorsman lehtiä ja lisään niitä moneen eri ruokaan päivän aikana. Päätän että jokaisella ruolla syön jotain villiä. Kasveja ja ravinteita joissa on monin kertainen määrä ravintoaineita kaupan kasvattettuihin vihanneksiin verrattuna. Samalla piirrän karttaa siitä että: Nykyihminen hoitaa puutarhaa, istuttaa kasveja ja kitkee rikkaruohoja, leikkaa nurmikkoa. Käy töissä joka päivä ja ostaa kaupasta ruokaa. Maksaa laskuja ja suree kun rahat ei riitä, aika ei riitä, kaikki ahdistaa. Tekee töitä vimmatusti että pääsee edes kerran vuodessa pakoon omaa elämäänsä maailman toiselle laidalle.

Niissä rikkaruohoissa on todella monin kertainen määrä ravinteita. Niistä voi tehdä lähes mitä vain, teetä, viherjauhetta, lämmintä ruokaa, smoothieta, mitä vain. Mutta tehokas ihminen kulkee ja kitkee kaiken pois, jotta saa itse istuttaa omat kasvinsa.

Jokaisella kukalla on lupa olla olemassa ja miten kaunista onkaan että ne ovat kaikki erilaisia keskenään. Myös sinulla on lupa ajatella niin kuin sydämessä hyvältä tuntuu ja elää sen mukaan.

Siksi me villa Unelmassa nautimme ihan tavallisena keskiviikko päivänä herkullisen lounaan punaviinin kera kesäkeittöllä. Koska ihminen itse luo sen todellisuuden jossa elää. Ja täällä kaikki on satua. Pelkkää lovea. Peace

Niin me sinua odotettiin ja etsittiin, fiilisteltiin ja tehtiin mielessä unelmakarttoja. Sinä saat olla vanha, repaleinen kulunut. Sinä saat olla rauhassa ja mekin. Kuljemme hiljaa ja kunniotamme sinun kauneuttasi, luontoa. Mihinkään ei ole kiire minä fiilistelin ja kuvittelin että nyt minä osaan tämän kaiken. Etten minä ala suorittamaan sinua... ensimmäinen kesä meni kanssasi hirmuisessa remontti -innossa...toinenkin...nyt tämä kesä meinaa mennä samalla tavalla ja minä kuulostelen niitä unelmia ja lupauksia sisälläni. Eihän tän näin pitänyt mennä, että minulla on jatkuvasti toisessa kädessä vasara ja toisessa pensseli. Että minä suoritan tätä paikkaa hirveellä kiirellä niin että jauhanut itseni loppuun muuttamalla mieltäni päivittäin. Yhtäkkiä haluan kaiken, uuden kylppärin, työtilat navettaan, ihan uusiksi vaan kaikki.

Ahdistun kaikesta niin että on pakko pysähtyä, palata juurille ja muistaa. ei hipit tarvitse kaikkea hienoa, ne elävät sydän auki riemuiten vapaudesta jota elämä suo. Ne ajavat halvalla romuautolla ja nauttivat elämästä syvästi. Paljain jaloin. Toivotan sisäisen hippini taas tervetulleeksi ja päästän irti ärsyttävästä suorittaja minä haluan kaiken Mariasta. Mene sinä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Minä aion elää niin kuin sydämessä tuntuu hyvältä. Järjellä ajateltuna ihan loistava suunnitelma.

Elämä on kevät. Se kun pääsee vihdoin mökistään ulos ja kestää taas elää täällä kotimaassa johon on kaiket talvet ja epämääräiset kura-ajat viha rakkaussuhde. Elämä on maatila täynnä vanhaa romua joita voi sitten kuljettaa mielin määrin sinne tänne. Ensin pihan toiseen päähän todetakseen että kyllä ne sittenkin sopi paremmin sinne mistä ne alunperin raahasi sinne. Elämä on pienet lapset joiden kanssa voit estoitta leikkiä hulluja leikkejä, saadaanko me olla alasti ne kysyy. Tottakai, siitä vaan...sanoo mummi torkuessaan sohvalla, eiii se huutaa kun kuulee toisella korvalla kahden alastoman neljävuotiaan suunnitelmista mennä suihkuun keskenään...sitten taas leikitään mummi rummuttaa ja kertoo satua keiju pojista jotka tanssivat ja hypähtelevät valtavilla siivillään, mitä hienoimmissa vaatteissaan. Pienet tirskahtelevat tanssahdellen ilkosillaan ja esittelevät näkymättömiä vaatteitaan.

Elämä on rakas ystävä jota et ole nähnyt pariin vuoteen tuon ketaleen muutettua inhimisimmille asuinsijoille toiseen maahan. Se että tapaatte vihdoin ja tuo tullessaan käsittämättömän kimalteen tuliaisiksi ja sinut pompaamaan kattoon.

Elämä on täydellinen illuusio ihmisestä joka luulee elävänsä täydessä tasapainossa itsensä kanssa, kiirehtimättä liikoja, uni jossa sama ihminen puhuu asiakkaan kanssa puhelimessa kuvauskeikasta ja pahoittelee että on liian monta keikkaa ettei ehdi tulla paikalle, herranjumala hän kiljahtaa kesken puhelun asiakkaan korvaan, nähdessään yhtäkkiä vaaleanpunaisen näädän...jota sitten yrittää unessa selittää puhelimeen...seuraavassa hetkessä tuo samainen henkilö samassa unessa ajaa keltaista datsunia ja peruuttaa holtittomasti liian pitkälle, auto uppoaa jonnekkin keula pystyssä,,, ei hätää tuumaa kuski ja painaa ykkösen silmään ja kaasuttaa vimmatusti. Kuin ihmeen kaupalla auto pomppaa takaisin tielle ja kuljettaja myhäilee itsekseen. Niin että mitä ihmettä. Vihjaileeko alitajunta tai universumi jotain? Minusta tuo oli ihan täydellinen uni. Täysin tasapainossa.

Elämä on täynnä vaaleanpunaisia näätiä keltaisten datsunien kuskeille jotka vain nyt sattuvat olemaan keskivertoa enemmän puuhakkaita...ei oo aina helppoa yrittää tehdä ihan kaikkea. Ite.