Sisällön tarjoaa Blogger.

Oodi luovuudelle






Koskettavimmat kuvat syntyvät syvästä sisäisestä johdatuksesta, tunteesta joka vain on synnytettävä kuvaksi. En sin se on kutkutteleva pieni vihje sisällä. Jotain jota pitää ymmärtää. Sisäisen viisaan opastuksella pystyy kuvan kautta katsomaan elämän peiliä. Sitä perspektiiviä jolla katsoo maailmaa. Mitä tapahtuu jos hivenen muutankin kuvakulmaa. Säädän valoa, värejä. Valotusaikaa. Koko kuva muuttuu kun jonkin säätö muuttuu. Siinä sitä pieni ihminen hämmästelee kuvan edessä jota katsoo. Olinko minä sittenkään se joksi itseäni luulin, katsonko minä sittenkään maailmaa niin kuin olen kuvitellut. Me ihmiset juoksemme kilpaa itsemme kanssa. Kuuroina, sokeina sille viisaudelle joka sydämessä asuu. Kun pysähtyy ja ottaa kiinni omasta itsestään voi hämmästyä. Kaikki elämän kokemukset muuttuvatkin siunauksiksi. Osaksi suurta kuvaa jossa vain jokainen pieni pala loksahtaa kohdilleen. Kaikki täsmää, valo, aika kuvakulma. Ei ole syyllisiä ei syyttömiä kärsimystä on vain kuva joka heijastaa palasia omasta itsestämme.

Sateella minä kannan pellolle kuvausrekvisiittaa ja ymmärrän katsoessani tästä perspektiivistä maailmaa. Katson peltoa jonka sadon söivät tuholaiset. Kaikki meni, ei auttanut myrkyt ei, ihminen koittaa väkisin sovittaa itseään luontoon omistaa tuhota, hallita. Luonto heijastaa aina takaisin jotain syvää jota tulisi ymmärtää. Rakkaudettomuus on se joka syö kaiken elävän, luonnon ja ihmiset. Ilman rakkautta ei yksikään kasva tai elä.
Vain rakkaus on se joka muuttaa koko ihmisyyden, ympärillä olevan maailman.



Unelmat ovat tahtotila






























Päivä kuvina a'la villa Unelma. Unelmat ovat olleet koko elämäni se alkuvoima joka pitää minut elossa. Unelmat ovat olleet se tahtotila joiden avulla menen vaikka läpi harmaan kiven. Sinne missä se mitä sydän halajaa muuttuu mielikuvasta todeksi. Se että näkee lopputuloksen kun edessä on purkutyömaa ja kasa lahonnutta lautaa vaatii syvää uskoa. Lujaa tekemistä. Jos jotain olen elämässä oppinut on se se etten voi sanoa etten osaa tai jaksa. On opeteltava kaikki se mitä tarvitaan ja jaksettava painaa alusta loppuun. Koska jos en minä tee ei tee kukaan muukaan. Ei ilmesty salaperäistä muukalaista joka toteuttaisi minun visioni ja unelmani. Ei, itse se on otettava vasara sirohkoon käteen ja rakennettava. Tähän ihanaa taloon valmistuu villa Unelman studiotilat joissa toivottavasti toteutetaan monenlaisia unelmia, suuria ja pieniä. Tähän päivään mahtui monenlaista.

Illan päätteksi kun ei enää vasara pysynyt kädessä päätin mennä siivoamaan kanalaa. Häädin koko lauman pihalle ikkunasta...mikä aiheutti siivekkäissä suurta järkytystä. Yksi nuorista kanoista lensi suoraan puuhun jossa roikkui kynsillään kiinni tovin kauhuissaan. Muut seikkailivat siellä täällä, yksi rohkea soturi päätti lähteä seikkailemaan kesäkeittiölle. Jossa sitten päätti tehdä äkkirynnäkön astiahyllyyn,,,selvisimme onneksi vain yhdellä rikkinäisellä lautasella. Sitten kasvatti isä joka muuten kasvatti tämän kanan studiossaan pelasti lapsensa takaisin kanalan turvaan.

ps. raskas työ vaatii raskaat herkut..tein maailman parasta omenakakkua josta ei kuvatodisteita mutta mikä taika onkaan siinä että kesken pölyisen raadannan juo päiväkahvit omenapuun alla. Unelmat ovat tehty toteuttaviksi!

Hae tästä blogista