Maalari maalasi...kaiken...uusiksi

Kuinka usein olenkaan ollut oikeassa, riemuinnut siitä miten täydellistä onkaan tietää se mikä on totta. Aivan yhtä usein olen ollut todella väärässä. Mennyt metsään niin että puunrungot kolisee. Keräillyt tippuneita käpyjä ja hieronut kipeitä aivonystyröitä lyödessäni pään matkalla. Onko tuttua? Sitä minä vain hämmästelen että nykyaikaa leimaa se etteivät ihmiset enää uskalla tehdä väärin. Jos vaikka sisustat sanotaan nyt vaikka maalaat ja ensiviikolla oletkin erimieltä se on ihan kauheaa. Muille. Ei sille joka maalaa. Sisustaminen ja kodin laitto on paljon pyhempää kuin kuvittelisi. Se on sydämen tunne siitä millainen on se koti jossa sinä hengität ja rauhoitut. Paitsi niille jotka hörppivät kotona kahvia ja surffaavat internetin suloisessa viidakossa. Siellä missä apinatkin saavat juosta vapaana vailla sääntöjä, siellä voi sitten kirjoitella vaikka oikotien asunto myynti ilmoituksiin rumia kommetteja. Hyi, en tykkää, hirveä sisustus, liian valkoinen, värikäs, ruma, sotkuinen. Siinä sitä sitten ihminen voi istua omassa kodissaan tyytyväisenä ja ottaa toisenkin kupin kahvia. Hyräillä sille että kommentoi ja kertoi oman mielipiteensä. Ja jossain joku on sydämestään luonut sen kodin. Rakastanut. Elänyt siellä. Mutku. Minä olen se joka on oikeassa.

Tässä villassa ei kukaan ole oikeassa. Täällä eletään kuin pellossa, toinen huone on täynnä sotkua ja kaaosta siksi että kevään tullen se iskee aina. Ihan pakko saada valkoista ja mustaa. Ja muut kaipaa pastelleja. Minä en siedä yhtään riitasointua, luonnon valkoista puhtaan valkoisen seassa ja maalaan ihan kaiken. Onneksi on kalkkimaalit, niillä on niin mahtava saada kaunis luonnollinen valkoinen pinta. Syksyllä niitä voi sitten taas maalata eri väriseksi, tai jo ensi viikolla. Samat kalusteet ovat meillä ikuisuuden ja muutkin tavarat. Maali antaa niille uuden elämän kun kaipaa muutosta.

Mitähän minä ottaisin mukaani autiolle saarelle...purkin kalkkimaalia varmaan...

Mistä sinä tulit tähän maailmaan

Maailman tuskaan löysin lempisisustus liikeestäni White vintagesta vanhasta Porvoosta vanhan tyyliset sakset ja ruukun. Näillä voi sitten harrastaa loputonta kuvausta.

Loviisan yhteistyöhengestä kertoo se että kukkakauppias säästää minulle kukkia joita ei voi enää myydä ja minä saan sitten kuvattavaa pilkkahintaan tai tässä tapauksessa ilmaiseksi. Loviisan kukka on minun lempikukkauppani täällä.

Vanhan raamatun löysin vintiltä. Ajatelkaa se on vuodelta 1894. Ruotsinkielinen vanha testamentti. Käsittämättömiä löytöjä sitä tekeekin.

Minä muistan valtavan rakkauden, valon. Sen että pystyn mihin vain, ihmeisiin. Minä tulin tähän maailmaan uskoen ja tiedostaen sen että minulla on Peppi Pitkätossun voimat ja mielikuvitus.
Niin monet ovat varmasti pyyhkineet hikeä otsalta kanssani. Milloin tuo oppii, milloin tuo kasvaa ja rauhoittuu. Aikuistuu.

Voin valaista etten koskaan, niin kauan kun minussa henki pihisee minä aion tanssia ja laulaa. Niinäkin päivinä kun sysimusta pimeys uhkaa nielaista minut kaiken alleen peittävään tuskaan. Kun en näe valoa missään ja uskon maailman tuhoutuvan ihmisen itsekkyyteen ja välinpitämättömyyteen.
Taistellessani viisivuotiaan uhmapään kanssa joka ei suostu mihinkään yhteistyöhön mummin kanssa minä tartun turkoosiin huulipunaan (voitko kuvitella miten hienon värisiä huulipunia voikaan olla olemassa)ja maalaan kasvoilleni turkoosilla ja punaisella sotamaalauksen ja murisen ja tanssin. Pieni tyttö tukka silmillä sohvan takana kurkkii minua hämmästellen ja huomaamattaan kadottaa kiukun ja yhtyy raivokkaaseen tanssiin. Myös hän päätyy maalamaan kasvonsa. Eläköön naiseuden ikiaikainen voima. Sukupolvien välinen taistelu itsemääräämisoikeudesta.

Tämä viikko on mennyt hiihtoman merkeissä. Viisi ja yksitoistavuotiaan kanssa. Voisin kirjoittaa kirjan kaikista niistä juonen käänteistä joihin noiden kanssa pääsee mutta paljastan vain pienen osan ja jätän loput kirjaani varten.

Myös hiihtolomalla täytyy tehdä muutama työ, kuvaan asiakkaalle tuotekuvia pikku avustajani kanssa.
Pienet näppärät sormet ehtivät joka paikkaan. Kuvaan tuotetta nimeltä Epicare.  Yhtä maailman kaikkeuden hienommista keksinnöistä. Sen avulla ärsyttävät naamakarvat saavat kyytiä. Sommittelemme kukkia tuotekuvaan ja viisiveen kädet tekevät ahkerasti tuote sommittelua, älä älä kaikuu minun suustani, nyt hei sun kädet näkyy kuvassa. Niin pitääkin murisee avustajani! Mä haluan että musta tulee kuuluisa! No jopas, kysyy vielä voisiko hänkin kokeilla laitetta, että harmi kun minulla ei kasva niitä karvoja. Niinpä, no vielä ehtii elämässään monet karvat kasvattamaan ;) huh

Kukkaiskengillä uuteen huomiseen

Maalasin kuvausta varten puolikkaan vanhasta jatkettavasta sängystä kalkkimaalilla. Nordic chic sävy Lovely Duckling, on muuten kaunis sävy luonnossa vielä vähän turkoosimpi kuin tuossa kuvassa sellainen kesäinen jäätelöpastelli!

Maalasin vintillä olleen punatiilisen takan myös kalkkimaalilla.  Nordic chic sävy Nordic chic. Huone ja ilme valastui huomattavasti.

Vanha peilipiironki on löytynyt talon vintiltä ja maalattu ensin mustalla sitten valkoisella kalkkimaalilla. Hioin sitten alta mustaa pintaa esiin. Oveen kiinnitin lahjapaperia decope tekniikalla.

Kauneimmat vaatteet saavat roikkua näkyvillä, ostan kaikki vaatteet ja kodintavarat kirpputoreilta joilla kiertelen ahkerasti.

Voiko pitsiä olla liikaa...minusta ei!

Voisinpa kuorruttaa koko maailman kauneudella, herkällä pehmeällä energialla.
Kukkasilla. Jäätävän pakkanen tunkee vanhaan villaan. Me raahaamme aamusta iltaan polttopuita, lämmitämme viittä uunia. Kuskaamme kanalaan vettä ja keksimme keinoja saada vanhaan kylmään navettaan lämpöasteita kanoille. Ennen pakkasia me muutimme makuuhuoneemme vintille, sen ainoaan "lämpimään" huoneseen jonne mennään kylmän tilan poikki. Kyllä karaisee tulla aamulla jääkylmän tilan poikki alas tupaan keittämään kahvia :) Vintillä on ikivanhat tapetit. Maalasin osan seinistä kalkkimaalilla ja yhteen seinään jätin tapettia näkyville.  Sinne minä kääriydyn iltaisin kahdet villasukat jalassa turkispeiton alle. Kylmä kutittelee nenänpäätä mutta minä huokaan onnesta kun saan nukahtaa jokaisena iltana maailman rakkaimman viereen. Suurimman ihmeen.

Kissat viettävät kissanpäiviä, yksi nauttii sisällä lämmöstä toinen kasvattaa paksun talvikarvan ja kulkee rohkeasti pakkasessa. Kolmas mouruaa jossain siinä välissä, sisään, ulos,sisään...

Talven tuskassa keksin tuunata itselleni kevätkengät. Odotan sinua joka vuosi yhä enemmän.
Tule pian kevät!
Maalaan kalkkimaalilla kirppikseltä löytyneet mustat saappaat valkoisiksi ja päällystän erikeepperistä tekemälläni Decope "lakalla" ja mitä kauneimmilla serveteillä. Näillä voi kävellä vain silloin kun aurinko paistaa sekä ulkona että sisimpään, silloin kun muistaa miten hienoa on vaan olla elossa ja hengittää. Aistia kauneutta jokaisella solullaan. Koska miksi muuten me olisimme syntyneet tähän maailmaan. Rakastamaan elämään niin kuin haluamme. Ei niin kuin kuuluu. Jokaisella on oma ainutlaatuinen sisin joka vaatii erilaisen itselleen sopivan ympäristön, tavan olla ja elää.