Miten montaa meistä riivaakaan jossain syvällä sisällä häpeä. Tunne siitä ettei sovi tai kelpaa ympäröivälle maailmalle. Että on aina liikaa,,liian vähän. Niinpä sitä sitten oppii kantapään kautta pienentämään itseään, esittämään erilaisia rooleja jotta selviää kaikesta. Jossain syvällä se on silti alati läsnä. Häpeä, pelot, epävarmuus. Kuinka moni meistä on todellinen oma itsensä vai sittenkin jotain mitä on itsestään rakentanut. Minun oikea todellinen olemukseni on ikuinen lapsi, sellainen joka edelleen menee ja tunkee talvella kielensä rautaiseen aidantolppaan huomatakseen että se tekee kipeää kun jäätyy kiinni. Se joka innostuu kaikesta oudosta mutta perääntyy sitten siinä pelossa että nolaa itsensä. Minussa asuu se joka rakastaa esiintyä ja sitten se joka pelkää sitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Salaa minä haluaisin uskaltaa vaikka mitä mutta pelot pitävät minut piilossa, poissa valokeilasta. Huomatessani yhä uudelleen kuristavan esiintymisjännityksen pitävän minua tiukassa otteessaan päätin tehdä jotain millä astun sinne alueelle mitä eniten pelkään. Aloin pelleilemään ja kuvaamaan itsestäni videoita vlogin muodossa. Ensimmäinen kerta ikinä kun kohtaan oman ääneni ja liikkuvan itseni niin että nauran itselleni maha kippurassa. Miten hassuja ilmeitä, miten rakastankaan nähdä itseni sarkasmin ja huumorin kautta. Ei ihme että kaikenlainen pönöttäminen kuvissa, jonkin vakavan aikuisen esittäminen saa minut totaalisesti jäätymään. Oikeastihan minä en usko yhtään mihinkään titteleihin, maailmaan jonka olemme me "järkevät" aikuiset rakentaneet. Ilmankos tulen yleensä aika hyvin lasten kanssa toimeen. Me näemme toisissamme jotain samaa. Ilon, leikin sen ettei jäykkä rakennettu maailma tuo todellista sydämen iloa. No niin olen nyt siis mummi kohta 46 Vloggaaja..aioin repiä sarkasmia ja huumoria oman itseni kautta ihan kaikesta. Uskaltaa laittaa naamani julkisesti esille ja tehdä hulluja postauksia.
Kerroin vanhimmalle lapsenlapselleni 7 vuotiaalle neidolle että mummi on nyt youtubessa, että miltä tuntuu kun mummi tubettaa. Tämä vastaa pikkuvanhasti että paljon sulla on seuraajia että ootko oikeasti kuuluisa ja että et sinä mikään tubettaja ole...vaan dubettaja joka lisää videoita you dubeen..
Pokka naamalla sitten pyysin häntä vieraaksi seuraavalle videolle,,,katsotaan mitä siitä kehittyy! Kuvaajaksi on valjastettu kasvattipoikani 12 v. jonka mielestä oon ollut tyhmä ja nolo..arvaatkaan mitä hän kommentoi toisen tekemämme videon jälkeen..sä et saa lopettaa koskaan oot paras tubettaja mitä olen nähnyt..Jos jonkun elämänohjeen haluan lapsilleni ja lapsenlapsilleni antaa, on Se: Älä milloinkaan häpeä olla oma itsesi. Rakasta ja kunnioita itseäsi niin paljon että kohtelet itseäsi ja muita suurella rakkaudella ja kunnioituksella sillä erilaisuus on suuri rikkaus. ps. muista leikkiä
