Maailman tuskaa ja maalausta

Mitä voi tehdä kun ei kestä elää tällä pallolla juosten sen yhä kiihtyvien vaatimusten, suorittamisen kaiken sen mitä pitäisi tahdissa. Miten selviää ihminen joka kantaa sisällään syvää maailman tuskaa. Kärsivien lasten ja eläinten tuskaa. Joka on syvällä sisällään intiaani tai sadun keiju. Joka ei usko siihen että ruma maailma on totta ollenkaan....

Se ymmärtää ettei pysty yksin muuttamaan ulkopuolista maailmaa. Ei vaikka se myy koko omaisuutensa ja yrittää pelastaa jokaisen vastaantulleen eksyneen. Se luulee ettei maailmassa ole ketään sen kaltaista. Poikaa joka ajattelee samoin. Tuntee samaa maailman tuskaa.

Kunnes sen elämään kävelee se oikea. Unelmien intiaani se jonka kanssa ne lähtevät yhdessä rakentamaan ihan omaa maailmaa. Planeetan jossa kaikki on toisin. Paikka on kaukana maalla. Luonnon keskellä pihalla virtaa upea joki. Oma lähde ja monta kunnostettavaa rakennusta.
Sinne ne sitten alkavat sitten rakentamaan omaa maailmaansa. Unelmien villaa jossa tärkeintä on rakastaa ja hengittää. Kävellä niin kuin aina on kävelty. Aikojen alusta. Kaikkea syvästi kunnioittaen. Navetassa kiekuu kolme kukkoa ja munimisen hoitaa seitsemän kanaa. Kolme kissaa koira ja bonuspoika kirmaa sinne tänne.

Vanha villa on seissyt paikallaan yli sata vuotta. Rauhassa, ilman suuria mullistuksia. Niin hienosti se aikanaan rakennettiin. Me säilytämme sinut vanhana, arvokkaana me lupaamme. Sinua hiljaa kuunnellen, aistien ilman tarvetta suuriin muutoksiin. Ei haittaa jos seinissä ja lattioissa tuuli viuhuu. Tai ettei meillä ole kaikkia nykyajan kotkotuksia. Tärkeintä on kauneus joka ravitsee sisintä. Ja aina voi maalata. Ihan kaiken. Kuinka sä uskallat olla niin rohkea joku kysyy. Kuinka en, maalari hämmästelee. Kun maalata voi aina uudelleen, tuhansin värein ja mitä vain. Itseäs sä et sentään vielä ole maalannut toteaa joku sarkastinen. No en. Voisinpa ;)

Mutta keittiön voin. Punaisella Nordic chic kalkkimaalilla. Sävyllä Ruby wine minä herätin sen uuteen elämään. Keittiö on puuviiluinen, ehkä 90-luvulta. Unelmoin ihan oikeasta puisesta mutta odottaessa tuunailen vanhaa. Kalkkimaali on suojattu vahalla ja sen pinta saakin kulua. Meillä ei pelätä kulumista, sitä suorastaan toivotaan. Roso on sydäntä lähellä.

Hyppää kyytiin Villa Unelman touhutädin tarakalle. Seuraamaan mitä kaikkea voikaan pienessä päässä kehitellä. Tylsää ei meillä ole koskaan!