Maailman tuskaan löysin lempisisustus liikeestäni White vintagesta vanhasta Porvoosta vanhan tyyliset sakset ja ruukun. Näillä voi sitten harrastaa loputonta kuvausta.
Loviisan yhteistyöhengestä kertoo se että kukkakauppias säästää minulle kukkia joita ei voi enää myydä ja minä saan sitten kuvattavaa pilkkahintaan tai tässä tapauksessa ilmaiseksi. Loviisan kukka on minun lempikukkauppani täällä.
Vanhan raamatun löysin vintiltä. Ajatelkaa se on vuodelta 1894. Ruotsinkielinen vanha testamentti. Käsittämättömiä löytöjä sitä tekeekin.
Minä muistan valtavan rakkauden, valon. Sen että pystyn mihin vain, ihmeisiin. Minä tulin tähän maailmaan uskoen ja tiedostaen sen että minulla on Peppi Pitkätossun voimat ja mielikuvitus.
Niin monet ovat varmasti pyyhkineet hikeä otsalta kanssani. Milloin tuo oppii, milloin tuo kasvaa ja rauhoittuu. Aikuistuu.
Voin valaista etten koskaan, niin kauan kun minussa henki pihisee minä aion tanssia ja laulaa. Niinäkin päivinä kun sysimusta pimeys uhkaa nielaista minut kaiken alleen peittävään tuskaan. Kun en näe valoa missään ja uskon maailman tuhoutuvan ihmisen itsekkyyteen ja välinpitämättömyyteen.
Taistellessani viisivuotiaan uhmapään kanssa joka ei suostu mihinkään yhteistyöhön mummin kanssa minä tartun turkoosiin huulipunaan (voitko kuvitella miten hienon värisiä huulipunia voikaan olla olemassa)ja maalaan kasvoilleni turkoosilla ja punaisella sotamaalauksen ja murisen ja tanssin. Pieni tyttö tukka silmillä sohvan takana kurkkii minua hämmästellen ja huomaamattaan kadottaa kiukun ja yhtyy raivokkaaseen tanssiin. Myös hän päätyy maalamaan kasvonsa. Eläköön naiseuden ikiaikainen voima. Sukupolvien välinen taistelu itsemääräämisoikeudesta.
Tämä viikko on mennyt hiihtoman merkeissä. Viisi ja yksitoistavuotiaan kanssa. Voisin kirjoittaa kirjan kaikista niistä juonen käänteistä joihin noiden kanssa pääsee mutta paljastan vain pienen osan ja jätän loput kirjaani varten.
Myös hiihtolomalla täytyy tehdä muutama työ, kuvaan asiakkaalle tuotekuvia pikku avustajani kanssa.
Pienet näppärät sormet ehtivät joka paikkaan. Kuvaan tuotetta nimeltä Epicare. Yhtä maailman kaikkeuden hienommista keksinnöistä. Sen avulla ärsyttävät naamakarvat saavat kyytiä. Sommittelemme kukkia tuotekuvaan ja viisiveen kädet tekevät ahkerasti tuote sommittelua, älä älä kaikuu minun suustani, nyt hei sun kädet näkyy kuvassa. Niin pitääkin murisee avustajani! Mä haluan että musta tulee kuuluisa! No jopas, kysyy vielä voisiko hänkin kokeilla laitetta, että harmi kun minulla ei kasva niitä karvoja. Niinpä, no vielä ehtii elämässään monet karvat kasvattamaan ;) huh
Ei kommentteja