Villa Unelmassa korjataan satoa. Monin tavoin. Puut notkuvat omenoista, navetan seinä on kaadettu ja koko paikka odottaa rakastavaa kättä. Sitä että koko kesän kiireen jälkeen nostaa itsensä jälleen uuteen olotilaan. Minä rakastan pimeitä iltoja, villasukkia ja kynttilän valoa. Minä rakastan sitä että saan iltaisin käpertyä maailman ihanimman puolison kainaloon ja vain olla. Syksy tuo mahdollisuuden käpertyä omaan itseensä ja kuunnella. Mihin kuiskaus sisällä kutsuu. Millaisia ovia uskallan avata sillä rohkeudella jota olen itsessäni 45 vuotta kasvattanut. Uskallanko ajatella että runsaus on sallittua, aivan kuin omenasato joka vain odottaa poimijaansa. Ilmentää itselleni sitä mistä unelmoin. Maailma on tikittävä aikapommi, se pyytää meitä kuulemaan sen kutsun. On aika ottaa ohjat omiin käsiin. Elää niin ettei enää kuuntele sitä mikä ei resonoi sydämessä. On aika pudottaa pois kaikki mihin ei enää usko. Tulevaisuus on niiden jotka uskovat siihen että maailmasta voi vielä tulla hyvä paikka. Sinulle, minulle meidän lapsillemme. Mistä sinä unelmoit?
Ei kommentteja