Olipa kerran ihan tavallinen nainen. Tai ainakin omasta mielestään..täysin tavallista että normaali kauppaan meno voi poikia yllätyskäänteitä. Tottakai. Sehän on elämää. Sen naisen, sen ihan tavallisen naisen miehen kasvoilla on hyvin hämmentynyt ilme kun nainen palaakin tavallista nopeammin kauppareissultaan auton perässä peräkärry kuomuineen. Toitko tupakkaa kysyy mies, en vastaa nainen. En minä käynyt kaupassa..mikä toi peräkärry on kysyy mies raapien päätään. Tuu katsomaan loikkii nainen riemusta. Mies avaa kuomun ja kiljaisee riemusta. Hitsi mitkä nojatuolit, ikivanhat juuri oikealla tavalla räjähtäneet. Ja tottakai puoli-ilmaiseksi. Mukana on myös tarjotin, uusi ja kiiltävä Kiinalaista uustuotantoa. Aamulla nainen laittaa siihen kuumaa vettä, suolaa ja etikkaa. Jättää muutamaksi päiväksi aurinkoon. Riemulla ei ole rajoja kun se saa pintaansa hienon ruosteen. Tämä sama resepti toimii myös elämässä. Elä jokainen päivä niinkuin se olisi viimeinen. Täynnä ihmetystä seikkailua, suuria tunteita. Pieni roso jättää meihin kauneimman jäljen. Kaikki se mikä ei tapa vahvistaa. Monen vuoden henkisen tutkiskelun jälkeen olen ymmärtänyt että henkinen ihminen sallii elämässä erilaiset kokemukset ja ne tunteet joita sisällä niistä herää, Ei ole olemassa väärää tunnetta, vihakin ja negatiiviset ajatukset ovat sallittuja. Kunhan ei anna niiden jäädä asumaan sisälleen. Kohti uusia kirppis löytöjä vaan!
Ei kommentteja