Minä olen Maria. Supersuorittaja, stressaaja, se joka haluaa kaiken olevan täydellistä. Näin esittelin itseni ennen ja yhä edelleen esittelisin itseni helposti noin ollessani yltiö rehellinen.
Poltin itseni pahasti yrittäjänä, äitinä ja ihmisenä loppuun. Elin niin kaukana sydämestäni etten kuullut sen kutsuvia lyöntejä, hakkasin päätäni tiiliseinään kunnes keho pysäytti. Minä en ole kone, se huusi ja laittoi kouluun. Monen vuoden mittaiseen oppikouluun. Ihmisyydestä ja ihmisen mielestä.
Siitä miten me juoksemme oravanpyörän alati kiihtyvissä rattaissa itse sitä huomaamatta. Miten helppoa on antaa mielen juosta kuin kuriton koira, samaan aikaan pidät tiukkaa huolta ruokavaliosta, kehosta ja kodistasi. Mutta mieli, se tekee mitä huvittaa. Laukkaa aamusta iltaan, stressaa, haluaa, ihan kaiken. Koskaan se ei jätä rauhaan.
Ulkopuolelta olen siis edelleen se sama kiireinen yrittäjä jolla on liian monta rautaa tulessa. Mikään ei ole muuttunut. Paitsi sisin. Siellä on muuttunut ihan kaikki. Minä muutuin, kasvoin ja ymmärsin että mielen kanssa tehtävä työ kestää läpi elämän. Se että johtaa omaa itseään tarkoittaa sitä että jokaisena päivänä otat vastuun omasta itsestäsi. Siitä mitä ajattelet teet ja puhut. Ai saakeli miten kipeää se tekeekään. Katsoa siihen peiliin ja myöntää oma keskeneräisyytensä. Se että edelleen toistaa samoja "virheitä". Onneksi mukana on armo. Suuri huojennus itseään ja toisia kohtaan. Ei haittaa vaikka mokaa minun sydämessäni elää ehdoton anteeksianto, rakkaus jota ei tarvitse ansaita. Se on lahja. Suurin siunaus maailmassa.
En koskaan enää voisi elää vastoin omaa sisintäni. Tehdä asioita niin että ne eivät kosketa minun sydäntäni. Siksi blogikin päivittyy vain silloin kun se tulee sydämestä. Joku joka pyrkii minusta maailmalle. Kiitos siitä että seuraat tällä matkalla mukana.
Maria
Ei kommentteja