Kaikki alkoi ehkä seitsemän kahdeksan vuotta sitten tai jo paljon ennemmin mutta viimeiset vuodet ovat kiihdyttäneet vauhtia. Se ei mennyt niin että yhtenä päivänä havahduin siihen etten usko enää niitä totuuksia joita ulkopuolinen maailma minulla haluaa syöttää. Ei, se alkoi pienistä havahtumisista, oivalluksista. Sen tunnistamisesta että minussa asuu joku paljon vahvempi, voima jota en olisi koskaan kuvitellut olevan. Minä hyppäsin oravanpyörästä ja aloin hengittämään, oikeaa elämää, oikeita asioita. Niitä joilla on oikeasti merkitystä. Matkalla unelmani muuttuivat. Ulkopuolisten saavutusten ja haluamisen sijaan aloin tahtomaan kasvua sisälläni. Vapautta olla se kuka olen. Voimaa johtaa omaa elämääni. Se ei ole helppo tie, on päiviä jolloin toivoo että omistaisi ne aivot jotka eivät analysoi ja tutki asioiden merkityksiä aamusta iltaan. Että olisipa sitä sellainen joka ei ajattele. Mutta toisaalta elämän mysteerien tutkiminen ja itsensä analysointi on hyvin mielenkiintoista. Miten kauaksi olemmekaan eksyneet yksinkertaisesta sisäisestä voimasta ja viisaudesta. Luonnosta.
Olen pohtinut paljon puutarhanhoitoa, tai siis sitä miksi meillä ei ole hoidettua puutarhaa. On vain villi piha joka saa rehottaa. Välillä joku vieras tarjoutuu kitkemään pihaa. Ei missään nimessä, vastaan. Se on meidän kasvimaa. Joka aamu minä juoksen pihalle keräämään poimulehtiä, voikukkaa, piharatamoa, maitohorsman lehtiä ja lisään niitä moneen eri ruokaan päivän aikana. Päätän että jokaisella ruolla syön jotain villiä. Kasveja ja ravinteita joissa on monin kertainen määrä ravintoaineita kaupan kasvattettuihin vihanneksiin verrattuna. Samalla piirrän karttaa siitä että: Nykyihminen hoitaa puutarhaa, istuttaa kasveja ja kitkee rikkaruohoja, leikkaa nurmikkoa. Käy töissä joka päivä ja ostaa kaupasta ruokaa. Maksaa laskuja ja suree kun rahat ei riitä, aika ei riitä, kaikki ahdistaa. Tekee töitä vimmatusti että pääsee edes kerran vuodessa pakoon omaa elämäänsä maailman toiselle laidalle.
Niissä rikkaruohoissa on todella monin kertainen määrä ravinteita. Niistä voi tehdä lähes mitä vain, teetä, viherjauhetta, lämmintä ruokaa, smoothieta, mitä vain. Mutta tehokas ihminen kulkee ja kitkee kaiken pois, jotta saa itse istuttaa omat kasvinsa.
Jokaisella kukalla on lupa olla olemassa ja miten kaunista onkaan että ne ovat kaikki erilaisia keskenään. Myös sinulla on lupa ajatella niin kuin sydämessä hyvältä tuntuu ja elää sen mukaan.
Siksi me villa Unelmassa nautimme ihan tavallisena keskiviikko päivänä herkullisen lounaan punaviinin kera kesäkeittöllä. Koska ihminen itse luo sen todellisuuden jossa elää. Ja täällä kaikki on satua. Pelkkää lovea. Peace
Ei kommentteja