Niin me sinua odotettiin ja etsittiin, fiilisteltiin ja tehtiin mielessä unelmakarttoja. Sinä saat olla vanha, repaleinen kulunut. Sinä saat olla rauhassa ja mekin. Kuljemme hiljaa ja kunniotamme sinun kauneuttasi, luontoa. Mihinkään ei ole kiire minä fiilistelin ja kuvittelin että nyt minä osaan tämän kaiken. Etten minä ala suorittamaan sinua... ensimmäinen kesä meni kanssasi hirmuisessa remontti -innossa...toinenkin...nyt tämä kesä meinaa mennä samalla tavalla ja minä kuulostelen niitä unelmia ja lupauksia sisälläni. Eihän tän näin pitänyt mennä, että minulla on jatkuvasti toisessa kädessä vasara ja toisessa pensseli. Että minä suoritan tätä paikkaa hirveellä kiirellä niin että jauhanut itseni loppuun muuttamalla mieltäni päivittäin. Yhtäkkiä haluan kaiken, uuden kylppärin, työtilat navettaan, ihan uusiksi vaan kaikki.
Ahdistun kaikesta niin että on pakko pysähtyä, palata juurille ja muistaa. ei hipit tarvitse kaikkea hienoa, ne elävät sydän auki riemuiten vapaudesta jota elämä suo. Ne ajavat halvalla romuautolla ja nauttivat elämästä syvästi. Paljain jaloin. Toivotan sisäisen hippini taas tervetulleeksi ja päästän irti ärsyttävästä suorittaja minä haluan kaiken Mariasta. Mene sinä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Minä aion elää niin kuin sydämessä tuntuu hyvältä. Järjellä ajateltuna ihan loistava suunnitelma.
Ei kommentteja