Sisäisen hipin paluu

Olen kuin Liisa ihmemaassa tällä planeetalla jossa pitäisi elää. Paitsi ettei nimeni ole Liisa ja ettei nykymaailma vaikuta kovin ihmeelliseltä. Ainakaan jos sitä katsoo aikuisen realistisin silmin. Mitä kaunista ja hyvää täällä on...jotenkin se sai minustakin otteen. Maailma jonka uustivirta on täynnä tuhoa ja kauhua. Jaan uutisotsikoita ja toivon kaikkien heräävän tähän paskaan maailmaan...kunnes..

Yhtenä aamuna herätessäni tunnen kutkuttavaa iloa sisälläni. Lapsi joka kieltäytyi elämästä tuossa paskassa maailmassa palasi. Entä jos koko maailma on täynnä värähtelevää energiaa ja se mihin keskityt lisääntyy. Kaikki se mitä eniten pelkäät löytää luoksesi. Saat yhä enemmän maistaa juuri sitä mihin uskot. Salaman nopeasti päätin muuttaa jälleen kerran omaa sisäistä maailmaani.

Ajoin maalikauppaan ja ostin lisää värikkäitä maaleja, sulkeuduin maalaamaan ja kuuntelemaan kaunista musikkia. Niin kaunista että hengitystä salpaa. Itkin ja maalasin. Ja muistin sen miltä tuntuu tehdä asioita niin suurella sydämellä ja intohimolla ettei millään muulla ole mitään väliä..

Minä rakastan valokuvausta. Mutten sitä maailmaa jossa kilpaillaan toinen toistaan käsitellyimmillä kuvilla, hienoimmilla laitteilla, titteleillä. Sitä maailmaa minä kammoksun. Minä haluan olla syvä tulkitsija joka nappaa kuvan siinä tunnetilassa mitä jokin asia minussa herättää.
Minä en pidä siitä että koko maailma perustuu rahaan. Siihen miten paljon sitä on ja mitä sillä voi tehdä. Minusta jokaisella ihmisellä tulisi olla samat mahdollisuudet. Kokea, tehdä asioita. Useimmat hienoimmat jutut eivät maksa mitään tai hyvin vähän.
Aloitin uuden hienon blogin, maksullisen sellaisen. Kuvittelin olevani parempi ihminen kun minulla on hieno blogipohja. Jotenkin se että sen kuukausiliikenteen kasvaessa minulta nyhdetään lisää rahaa oli minulle liikaa. Siksi palasin tänne. Bloggeriin joka on ilmainen.
Unelmatehdas on siis haudattu ainakin toistaiseksi.

Villa Unelman pikkuinen makkari joka sijaitsee talon vintillä on hyvin alkuperäisessä asussaan. Olen maalannut vanhojen paperitapettien päälle, ensin viime kesänä harmaalla kalkkimaalilla jota sain ilmaiseksi ison tönikän..kuvasimme lehtijutun siitä miten tehdä viikonlopussa edullinen remppa. Jotenkin se että maali tarttui ja kului ei sitten käytännössä ollut se ratkaisu mitä haettiin- maalasin siis harmaan kalkkimaalin päälle petroolin sävyn Uulan innolla. Ei haittaa vaikka pohja on on epätasainen ja tapettien saumat vähän näkyvät (enemmän kuvissa kuin luonnossa) Lopputulos on mieluinen juuri siksi ettei se ole täydellinen.
Huoneen remontti maksoi reilut 50€ (maali ja musta lampunvarjostin 5€ kirppikseltä) Kaiken muun haalin kasaan ympäri taloa.

Ompelin myös maaiman hipeimmät housut vanhoista verhoista. Yök sanoi 12 vuotias ne nähdessään. Ihan hirveet. Siitä päättelin että nyt meni nappiin. Maailman hipeimmät housut palauttaa minut siihen olemukseen jolla on paljaat jalat ja multaa kynsien alla. Kevät tuo tullessaan ihania juttuja.