Elämää voisi peilata valokuvaukseen. Samat termit ja opetukset pätevät myös elämään. Miten tärkeää on katsoa kaikkea oikeanlaisen, sopivan linssin läpi. Miten merkityksellinen on juuri se hetki joka on käsillä. Uutta kuvaa ei ole mahdollista ottaa on oltava tarkkana, tehtävä havaintoja, osattava huomata milloin on oikea hetki. Ikuistaa jotakin sydämen muistikortille, tarttua siihen hetkeen jonka haluaa muistaa. Nuo hetket, suurimmat hetket eivät sitten lopulta liitykkään materiaan. Suorittamiseen, siihen kuvitelmaan mikä meille on muodostettu onnesta. Voi olla että pääset kokemaan valtavia materiaalisia saavutuksia mutta lopulta kun pysähtyy miettimään joskus jälkikäteen tuota tunnetta ei siitä tavoita syvää liikutusta. Syvää herätystä elämälle. Suurimmat hetket, ne jotka ravistavat meidät hereille ovat jotain ihan muuta. Syntymä, kuolema se miten lopulta millään muulla ei ole niin merkitystä kuin sillä mitä sydämessään tuntee. Suuri ilo tai suuri suru. Yhtä avaavaa ja ravistelevaa koko elämän kirjo. Se miten kuvan sitten lopulta osaa valottaa on se tärkein taito. Osaako sisällään kääntää vaikeudet, jopa surun positiiviseksi voimaksi. Kiitos siitä että sain herätä elämälle, sille mikä on tärkeää. Kiitos jokaisesta hetkestä, läheisestä. Kiitos että saan olla elossa, terve, hengittää jokaisena päivänä. Kaikki muu on pölyä kameran linssillä, jotain mikä siinä hetkessä hämmentää mutta pian se on vain muistojen helminauhaa.
Minä elän ja hengitän, rosoa, kukkien kauneutta, uutta ihmettä, pientä lapsenlasta joka saapui luoksemme muutama päivä sitten. Miten ihmeellistä onkaan saada olla isoäiti. Rakastaa niin että sydän pakahtuu. Opetella rakkautta myös ei biologiseen lapseen joka huutaa jokaisella solulla kaikkea sitä mistä on jäänyt elämässään paitsi. Joka ilta minä opettelen pysähtymään ja kohtaan tuon lapsen tarpeen tulla kosketetuksi. Minä joka tekisin koko ajan jotain opettelen näiden lasten kautta olemaan läsnä jokaisella solullani. Huomaan että nuo hetket ovat retki oman sisäisen lapsen luokse joka yhtälailla odottaa sitä että järkevä aikuinen minussa päästää irti, vähät välittää siitä onko joka nurkka puunattu. Paljon hauskempaa ja merkityksellisempaa on puhaltaa voikukkia ja ihmetellä tuulessa lentäviä hahtuvia. Pysähtyminen on suuri lahja. Hyvää vappua.
Ei kommentteja