Käsi ylös jos oot kypsä jatkuvaan kiireeseen, siihen ettei oo aikaa mille? Pihan siivoamiseen, kodin laittamiseen, kasvimaan hoitoon, kukkien kasvattamiseen..huomaatko. Kaikki me juostaan tässä samassa älyttömyyden oravanpyörässä joka itse asiassa tapahtuu korvien välissä. Muistatko vielä aikaa ennen täydellisiä instakuvia, jatkuvia päivityksiä siitä miten hienosti meillä kaikilla menee?
Katson ympärilleni täydellisyyden leikkikoulussa ja teen havaintoja itsestäni..teen näitä kaikkia yhtä aikaa: Järjetöntä työputkea, aamusta iltaan...siinä samalla maalaan taloa tai vaihdan mielipidettä ja väriä lähes päivittäin. Uusi raamattuni on maalikartta...juoksen ostamassa pikku purkin purkkia ja sudin sitä sinne tänne. Aamulla menen analysoimaan, liian pliisu, illalla oon sitä mieltä että liian tumma. Siinä samalla istutan kukkia ja koitan tehdä kasvimaata, yhtäkkiä löydän itseni maalinhaku reissulla puutarhapuodista ja huomaan ajavani kotiin kolmen vaaleanpunaisen ruusupuskan kanssa. Nää pitää sitten istuttaa tosi syvään. Kaivaa kunnon kuoppa ja laittaa hyvää multaa. Selvä mietin tohkeissani ja haen vielä monta multa säkkiä kuormaan. Ihmettelen hikikarpaloita siinä maalauksen ja kuopan kaivuun tiimoilla..miten vaikeeta voi olla kaivaa pari kuoppaa..no ihan älyttömän voin kertoa. Maa on täynnä kiviä ja välitön uhka on miljoona hyttystä jotka auringon laskettua huomaavat taivaallisen hikisen mahdollisuuden imeä sinut kuiviin. Jätin kuopan ja lapion ja ruusut ja aloin pohtimaan sitä miten joku ihminen voi tehdä yhden projektin kerrallaan. Että miten työssäkäyvä ihminen voi samaan aikaan asua unelma talossa jossa on unelma puutarha ja hyvin hoidetut lapset.
Tulin siihen tulokseen ettei mitenkään. Jos haluaa selvitä täällä säilyttäen järkensä on oltava juuri se kuka on. Kukin tyylillään, toisilla vaan ei suju nämä hommat niin helposti....yhtä upeaa kuin hoitaa unelmien puutarhaa on ihailla kivikasoja siellä täällä, ottaa taidekuvia lapioista ja puretusta lattiasta. Nokkosetkin on tosi kuvauksellisia voikukista puhumattakaan ja miten mielen kiintoista on seurata vieraiden ilmeitä kun talon julkisivussa on vähintään kuutta eri sävyä ja niiden tekisi mieli sanoa että tää koko paikka pitäisi räjäyttää... tässä eläviä todisteita:
Ei kommentteja