Sisällön tarjoaa Blogger.

Mietitkö koskaan...






alkuperäistä maalipintaa ja sävyjä...










Mihin elämä kuluu. Mihin kaikkeen sitä tuhlaakaan aikaa. Miten monia turhia ajatuksia ja huolia virtakaan lävitsemme, jatkuvalla syötöllä. Miten paljon jaksammekaan murehtia muiden tekemisiä, tekemättä jättämisiä. Sitä miten täällä kuuluisi elää. Minä aiheutan niin monelle harmaita hiuksia jatkuvalla maalaamisella (paitsi maalikauppialle) niin että pohdin usein sitä mitä tapahtuisi jos lakkaisin maalaamasta. Miten paljon jäisikään tyhjää tilaa murehtia jotain muuta. Kuten miksi Maria ei enää maalaa...sitäpaitsi ei se ole minun syyni jos yhtäkkiä älyän maalattuani vuosikymmeniä vaikka millä että on vain yksi maali vanhaan taloon. Yksi ylitse muiden. Se on nimittäin perinteinen pellavaöljymaali. Se joka tuoksuu ihanasti ja kuivuu nykyihmisen mittapuun mukaan ikuisuuden. Ja sitä ei ole valmistanut yksikään Suomalainen maalinvalmistaja, ei loikkasin naapurimaahan Ruotsiin. Maalimerkki on: Ottossons linoljefärg. Ja minä sekoan kaiken sen kanssa mitä tämä maali tekee. Samalla maalilla voi sitten vedellä sekä sisällä että ulkona. Ja se pinta, mikään ei kyllä vedä vertoja sen peittävyydelle eikä näille vanhan ajan pigmenteille. Valtava työ tuo talon maalaus, etenkin jos taloa skrapaa ja maalaa pääasiassa yksi pieni nainen joka voi kohta alkaa järjestää leirejä korkeanpaikan kammoisille. Minä jota huimaa jo keittiötikkailla roikuin n. viidessä metrissä telineillä turvavaljaissa tikapuissa eikä enää pelottanutkaan...olin jo melkein katollakin poistamassa sammalta pihaharjan kanssa. Silloin ne huolestui kolinasta mies ja poika ja tulivat katsomaan että nytkö se putosi..

Ehei minä voitin ihan valtavan pelon. Sen etten olisi turvassa. Kumpa sen muistaisi näissä elämän haasteissakin saman turvan. Älä pelkää sinä et pääse putomaan, rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan. Minä olen turvassa sillä se mitä ei ole tarkoitettu maalattattavaksi jääköön maalaamatta. Ps. ihan en ylettänyt vielä räystäslautoihin...hhhmmm. jos sitten roikkuis köydessä katolta ni yleittyisköhän sitä?

Ei kommentteja

Hae tästä blogista