Sisällön tarjoaa Blogger.

Kanna minut yli surun









Kanna minut yli surun.
Kanna minua silloin kun en itse jaksa enää kävellä. Silloin kun sisimpäni kipu minut lamauttaa. Silloin kun äänetön huuto ei pääse ulos. Ota minusta kiinni silloin kun putoan polvilleni kaiken sen edessä jota olen pelännyt eniten. Auta minua kasaamaan uudelleen ne palaset joita jokainen menetys minussa hajottaa. Rohkaise minua näkemään elämän syvin merkitys. Se miten pientä ja merkityksetöntä kaikki on sen rinnalla kun katsoo silmiin pelottavaa vierasta. Kuolemaa.

Kuoleman edessä olen täysin alasti, vailla suojaa samalla ymmärtäen sen etten minä johda tätä kaikkea vaikka niin haluaisin. Että elämän käsikirjoitus tuntuu usein armottomalta mutta sisältää aina suuren suunnitelman. Armon. Siunauksen. Olisin tehnyt mitä vain jotta olisin saanut pitää sinua sylissäni. Pieni tyttö, minun lapsenlapseni. Mutta se ei ollut tämän käsikirjoituksen tarkoitus. Taivaalle tarvittiin kirkas tähti. Aion silti pitää sinua sylissäni siunata matkalle. Suukottaa pientä päätäsi ja kiittää. Kiitos sinusta pieni valolapsi. Sinä herätit meidät uuteen aikaan. Siihen ettei millään muulla ole merkitystä kuin sillä että saa rakastaa. Pitää sylissään toinen toisiaan. Kaikki muu on vain avaruuspölyä.



2 kommenttia

Hae tästä blogista