Koko kesän ja alkaneen syksyn olen touhunnut, siivonnut, rempannut. Uudistanut koko kodin. Miksi ihmeessä? Miten sä koko ajan jaksat muuttaa asioita. Hämmästelee joku. Minulle kyse on jostain paljon syvemmästä. Energiasta ja tasapainosta. Kodin täytyy värähdellä samalla tasolla kuin sen asukkaatkin. Koti on paljon syvempi juttu kuin ymmärrämme. Miten siunattuja olemmekaan kun meillä on koti jossa voimme latautua. Maailma on kuljettanut minua kuvaamassa monenlaisia koteja ympäri Suomea. On ollut kartanoa ja pikkuista kerrostalo kotia ja vähän kaikkea siltä väliltä. Näitä kaikkia keskenään niin erilaisia koteja yhdistää jokin. Nimittäin rakkaus. Joku on laittanut kodin itselleen, pyhän paikan. Siksi en osaa eritellä millainen on ihana koti. Kaikki ovat, omalla ainutlaatuisella tyylillään.
Minä vetäisin rakkaani avustuksella vähän kaakeleita seinään. Keittiöön ja vessaan. Miten minua naurattaakaan joka kerta kun näen ne vessan kaakelit jotka ovat ihan kallellaan, vähän joka suuntaan. Ei kai Pepin kodissa mikään ole niinkuin pitäisi. Leikitään eikä oteta elämää niin vakavasti. Rakastetaan ja nauretaan ja katsotaan syvälle silmiin toisiamme.
Ei kommentteja