Nainen

Valokuvaajana rakastan epätäydellisyyttä. Rikkinäisiä pintoja, outoja muotoja, epäkohtia. Kaikkea mikä saa kuvan heräämään eloon, tuo siihen sielua. Muuten se olisi vain hengetön teos, jotain mikä ei kosketa syvältä sisältä. Minulle kaikki on pyhää. Jokainen luotu olento. Koin eilen jotain mikä ravisutti perustuksiani syvästi. Hämmennyin. Koin suurta surua. Katsoin ylen dokumentin kauneusleikkauksista naapurimaassamme Ruotsissa ja heräsin. Siihen ettei 2000-luvun nuoret naiset tai ylipäätään naiset ole kovinkaan vapaita. Ei olemme suuremmin kuin ehkä koskaan valtavassa puristavassa otteessa. Täydellisyyden oravanpyörässä. Kiiltävää pitää olla, sisältä ja päältä. 2000 luvun kauneusihanne on töröhuulinen botoxia täyteen pistelty nukke jonka häpyhuulet ovat täydellisiksi supistettu. Kyllä intiimikirurgia on yksi asioita joka kiinnostaa nuoria naisia valtavasti. Minulla on ollut niin valtava kriisi kohta 45 vuotta henkisen minuuteni kanssa etten ole juurikaan naamaani alemmas ehtinyt. Mutta nämä naiset, hyvin nuoret omistavat elämänsä täydellisen ulkomuodon luomiseen. Botoxin pistäminen on sama kuin laittaisi meikkiä naamaan.

Mietin omaa vastuutani naisena, äitinä, isoäitinä. En toivo kenenkään tytön tai naisen eksyvän enää tuohon täydellisyyden oravanpyörään. Elämä on jotain paljon syvempää kuin se että olisi mahdollisimman kaunis. Haastan jokaisen naisen hyväksymään itsensä luonnollisena. Rakastamaan. Jos siltikin haluaa leikellä tai tehdä jotain itselleen olkoon se sallittua mutta vain rakkaudesta itseään kohtaan.

Eläimet toimivat minusta mahtavina opettajina. Katsokaa niiden kykyä nauttia elämästä.
Ostin kirppikseltä nukensängyn...en kyllä ajatellut kissaa. Mutta kas hän totesi varmaankin sängyn nähdessään. Miten täydellinen toimitus, juuri sopivassa paikassa jääkaapin läheisyydessä....