Elämä on tiedostamista. Havahtumista sille mikä on sisälläsi ja mitä tapahtuu ulkopuolellasi. Tämä aiheuttaa useimmille meistä valtavan epätasapainon kun yrität sovittaa nämä kaksi maailmaa yhteen. Miten tuskallista on olla tietoinen.
Koko elämä on pelkkää tietoiseksi tulemista. Sille mitä tunnen sisälläni ja mikä ristiriita sillä on ympäröivän todellisuuden kanssa. Vaikeinta on se että joutuu kasvamaan aikuiseksi ja havahtuu todellisuuteen jossa ymmärtää että koko elämähän on yhtä taistelua sen välillä mitä saa ja ei saa tehdä. Heräämispolkuun kuuluu se että tiedostaa jotain itselleen vahingollista ja keskittää kaiken huomionsa tuon yhden osa-alueen uskontoon. Mikä milloinkin, ruoka, liikunta, henkisyys, stressi, kodin siivous, lasten kasvatus, leipominen, sisustaminen, parisuhde, oma ulkonäkö, työ, luovuus, lapsuuden traumat ja mitä näitä nyt on.
Otetaan nyt tähän vaikka ruoka. Miten pakahduttavaa on alkaa syömään oikein, täydellisesti. Omistat koko elämäsi sille miten upeaa on syödä vain sallittuja ruokia. Hyriset tyytyväisyydestä ja käytät valtavasti aikaa tutkiessasi ruoka salaliittoa, mitä kuraa meille syötetäänkään! Kaupassa, se on ihan parasta paheksua muiden ostoskorien sisältöä ja kauhistella sitä missä on vihannekset, oikea ruoka. Kauhistelet mummojen pullamäärää ostoshihnalla ja syöt itse vihreitä salaatinlehtiä. Samalla stressaten valtavasti sitä miten stressaavaa on elää oikein. Mummo ryystää kotona pullakahvia ja elää kenties kymmenen vuotta pidempään koska ei roiku sosiaalisessa mediassa ja juokse pää punaisena kaiken perässä. Ei hän nukkuu yönsä levollisesti. Kun taas sinä joka tulet koko ajan tietoisemmaksi stressaat ihan kaikkea. Miten valita lapsille täydellinen, päiväkoti, koulu, elämä. Mihin väliin sovitan omat jumppani, palaverini, elämäni. Sydän hakaten yrität saada yöllä unta.
Ja kello tikittää. Aika se ei riitä mihinkään. Mummo täyttää kotona ristisana tehtäviä juo kahvia ja syö lisää pullaa. Hänen todellisuudessaan aikaa on, sille mikä on tärkeää.
Tulee hetki jolloin sinun todellisuutesi lyö yhteen sen kanssa ettei se mitä on sisälläsi enää resonoi yhteen sen kanssa mitä tapahtuu ulkupuolellasi. Ensin suoritat jotain, aivan kuten ennen ja sitten havahdut siihen ettei se innosta sinua enää. Et enää kykene toiminaan niin kuin kuuluu vaan sinun on kuunneltava tikitystä sisälläsi. Tik tak se tikittää ja vaatii sinua kuuntelemaan. Älä juokse enää, pysähdy. Omista elämäsi sille mitä oikeasti sisälläsi olet. Kuuntele viisaimpia opettajia ympärilläsi. Lapsia. Leiki ja muutu siksi joka haluaisit olla. Syö pullaa, Relaa.
ps.alteregoni on tuo kahvia ryystävä mummo, suu täynnä pullaa...todellisuudessa olen tuo kyttäävä ruokapoliisi. Uskonnon uhri joka on tullut tietoiseksi omasta ehdottomuudestaan. Vielä jonain päivänä minä muutun unelmieni mummoksi. Vähät välitä mistään muusta kuin siitä mikä maistuu ja tuntuu hyvältä...
Ei kommentteja